Luovuus ja innovaatiojohtaminen

Innovatiivisuudesta ja luovuudesta puhutaan ja kirjoitetaan paljon. Innovatiivisuus ja luovuus ovat mantroja, joita monesti toistellaan vailla kovinkaan konkreettista sisältöä. Kuitenkin tarve innovaatioille on entistä suurempi. Laadun, prosessien, oppimisen ja joustavuuden jälkeen yritykset keskittyvät ainutlaatuisuuden tavoitteluun. Ainutkertaiset käytännöt ovat korvanneet parhaat käytännöt. Tässä blogissa pyrin kuvaamaan luovuutta ja innovaatiojohtamista organisaation ydinosaamisina.

Luovuus on kyky nähdä asioita uusista näkökulmista ja rakentaa niistä jotain uutta, omaperäistä ja toimivaa. Luovuus on ihmettelyä ja kyseenalaistamista sekä uudenlaista käytännön toimintaa. Luovuus ja innovatiivisuus ovat hyvin lähellä toisiaan. Jos haluaa tehdä käsitteille eroa, voi sanoa, että luovuus on abstraktimpaa ja innovatiivisuus konkreettisempaa. Luovuus voi jalostua innovatiivisuudeksi, joka sisältää kyvyn tuottaa innovaatioita. Organisaatiot tarvitsevat kaikenlaisia innovaatioita – pieniä ja suuria – jatkuvaan uudistumiseen.

Innovaatio voidaan määritellä monella tavalla. Klassisen määritelmän mukaan innovaatio on uusi, omaperäinen tuote, joka tuo kehittäjälleen lisäarvoa. Aikaisemmin  ideasta saattoi syntyä innovaatio keksinnön kautta. Tällöin kyseessä oli yleensä tekninen innovaatio.

Nykyisin innovaatio ymmärretään laajasti: se ei ole pelkkä tuote vaan palvelu, prosessi tai (liike)toimintamalli. Itse määrittelen innovaation seuraavasti: Innovaatiot ovat organisaatiolle taloudellista lisäarvoa tuottavat uudistukset ja parannukset, jotka voidaan nähdä prosessina. Innovaatioprosessi voidaan esittää polkuna, jossa edetään ideasta monien vaiheiden kautta uuteen tuotteeseen, palveluun, prosessiin tai toimintamalliin.

Innovaatioiden syntymisen perusedellytys on vankka motivaatio ja osaaminen sekä innovatiivisuutta tukeva ympäristö. On hallittava alan perusteet erinomaisen hyvin, jotta voi tehdä todellisia uudistuksia. Innovointi edellyttää kykyä ihmetellä ja katsoa tehtävää uusin silmin ja yhdistää olemassa olevaa tietoa uudella tavalla. Innovaatiot eivät yleensä ole  yksittäisten henkilöiden irrallisia keksintöjä, vaan ne syntyvät työryhmissä, joissa monien yksilöiden erilaista osaamista voidaan käyttää yhteisen päämäärän toteuttamiseen.

Mitä innovatiivisuuden kehittäminen vaatii? Voimme tiivistää, että innovaatioajattelun kehittyminen edellyttää

  • aikaa ja tilaa reflektoida, ideoida ja kokeilla
  • ajattelun minimuotoisuuden maksimointia ja
  • monenlaisia kontakteja ja keskusteluja, jotka toimivat kasvualustana läpimurtoideoille.

Innovatiivisuuden kehittäminen ei tapahdu hetkessä. Se vaatii paljon systemaattista työtä ja innovatiivisuutta tukevan kulttuurin, jossa uskalletaan kyseenalaistaa ja tehdä virheitä. Innovatiivisuus kukoistaa kun ihmiset voivat toteuttaa itseään. Tähän on luotava mahdollisuudet innovatiivisessa työyhteisössä.

Yleensä kaikki yritysten menestystarinat perustuvat jonkinlaiseen innovaatioon, joka voi olla tuoteinnovaatio, palveluinnovaatio, prosessi-innovaatio tai liiketoimintainnovaatio. Miten tällaiset innovaatiot syntyvät tai miten niitä synnytetään? Innovaatioiden synnyttämiseen tarvitsemme systemaattista innovaatiojohtamista, jonka avulla luomme kokonaisvaltaisen näkemyksen innovatiivisuudesta ja sen kehittämisestä organisaatioissa.

Innovaatiojohtamisen tulisi olla yksi jatkuvaan uudistumiseen pyrkivän organisaation perusprosessi, jossa määritellään ja kuvataan konkreettisesti organisaation

  • innovaatiostrategia
  • innovaatiokulttuuri
  • innovaatiorakenne
  • innovaatioprosessi
  • innovaatiokoulutus
  • innovaatioresurssit
  • innovatiivinen ihmisten johtaminen ja
  • innovaatiomittaaminen.

Nämä ovat innovaatiojohtamisen peruselementit, joista organisaation innovatiivisuus syntyy, ja  kaikkia näitä osa-alueita on osattava johtaa systemaattisesti.

Innovaatiostrategia määrittelee, miten ja millä alueilla yritys pyrkii uudistumaan pyrkiessään kohti visiotaan, On erittäin tärkeää, että innovaatiotoiminnalle on selkeä visio ja tavoitteet. Innovatiivisuus on tavoitteellista luovaa toimintaa.

Innovaatiokulttuuri on osa yrityskulttuuria ja heijastaa sen arvoja. Se määrittelee innovatiivisuuden ja luovuuden aseman organisaatiossa. Innovatiivisuus ja luovuus vaativat avoimen, kyseenalaistavan, ja myös virheitä sallivan organisaatiokulttuurin. Sen takia on hyvä varmistaa, että organisaatiokulttuuri tukee innovatiivisuutta eikä ehkäise sitä.

Innovaatiorakenne kuvaa, miten organisaation rakenne sekä sisäiset ja ulkoiset verkostot tukevat innovatiivisuutta. Onko organisaatiorakenne perinteinen hierarkkinen ja byrokraattinen, mikä tehokkaasti ehkäisee luovuutta vai olemmeko osanneet rakentaa organisaation ilman turhia raja-aitoja.

 Myös koko innovaatioprosessi ja sen alaprosessit pitää olla kuvattuna. Innovaatioprosessi käsittää neljä alaprosessia, jotka ovat ideointi-, valikointi-, kehitys- ja lanseerausprosessi. Organisaatiolle tulisi olla siis selkeä prosessi uusien ideoiden systemaattiseen etsimiseen, arviointiin ja jalostamiseen. Myös uusien liiketoimintamahdollisuuksien aktiivinen etsintä tulisi pitää mielessä jatkuvasti.

Innovaatiokoulutuksella on tärkeä rooli innovaatiojohtamisessa. Luovuus ja innovatiivisuus tulee nähdä osaamisena, jota voidaan konkreettisesti kouluttaa ja kehittää. Jokaisen työntekijän on saatava valmennusta luovuuteen. Innovaatiokoulutus määrittelee, miten koko henkilöstöä valmennetaan innovatiivisuuteen ja luovuuteen.

Innovaatioresurssit käsittävät henkilöstön osaamisen ja oppimiskyvyn, tietojärjestelmät, rahan, ajan ja markkinatuntemuksen organisaatiossa ja sen verkostoissa. Meidän on varmistettava, että yrityksellä on riittävät resurssit innovaatiotoiminnalle ja osaamme hyödyntää niitä tehokkaasti.

Ihmisiä tulee johtaa niin, että myös se tukee luovuutta ja innovatiivisuutta. Tässä tarvitaan innovatiivista ihmisten johtamista, johtamisen innovaatiota. Tämän lisäksi voimme vielä yrittää hahmottaa, onko joitakin erityisiä menetelmiä, joita voisimme hyödyntää luovuuden vapauttamisessa organisaatioissamme. Innovatiivinen ihmisten johtaminen pitää sisällään ne menetelmät, joilla innovatiivisuutta tuetaan yksilö-, tiimi- ja organisaatiotasolla.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, tarvitaan mittaamista. Vanha sanonta pätee tässäkin: sitä saat, mitä mittaat. Innovaatiomittaaminen määrittelee konkreettiset mittarit kaikelle innovaatiotoiminnalle. Meillä on oltava selkeät tavoitteet innovaatiotoiminnalle ja sitten systemaattisesti seurattava, miten saavutamme tavoitteemme.

Innovaatiojohtaminen etenee siis strategiasta mittaamiseen ja pitää sisällään kahdeksan tärkeää osa-aluetta, jotka jokaisen innovatiivisuutta tavoittelevan organisaation olisi määriteltävä ja kiteytettävä itselleen.  Systemaattisella innovaatiojohtamisella pyritään siihen, että innovatiivisuudesta rakentuu yksi yrityksen ydinosaaminen.

Innovaatiojohtaminen on iso haaste kaikille organisaatioille, jotka todella haluavat uudistua. Se on johtamisen osa-alue, jolla edistetään ideoiden syntymistä ja niiden jalostumista uusiksi tuotteiksi, palveluisi ja prosesseiksi. Jokaisen organisaation tulisi määritellä oma innovaatiojohtamisen perusmalli ja viedä se käytäntöön. Tällä tavalla rakennetaan askel kerrallaan innovatiivinen ja jatkuvasti uudistuva organisaatio.

Lähde: Pentti Sydänmaanlakka: Jatkuva uudistuminen – Luovuuden ja innovatiivisuuden johtaminen. Alma Talent.

Blogi on kirjoitettu TYÖ 2030 -ohjelman Luovuus ja organisaation johtaminen -vertaisryhmälle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: