Luovuus, innovatiivisuus ja jatkuva uudistuminen: käsiteanalyyttinen tarkastelu

Luovuus käsiteenä on määritelty lukemattomilla tavoilla ja se on varmaankin yksi vaikeimmin määriteltävistä psykologisista käsitteitä. Ehkä luovuus -käsitteeseenkin pitää suhtautua luovasti ja määritellä sitä aina uusista näkökulmista.

Itse määrittelen sen lyhyesti ja konkreettisesti: Luovuus on kyky nähdä asioita uusista näkökulmista ja rakentaa niistä jotain uutta, omaperäistä ja toimivaa. Luovuus on ihmettelyä ja kyseenalaistamista sekä uudenlaista käytännön toimintaa. Luovuuden neljän i:n teorian mukaan luovuus on kyky ihmetellä, innostua, innostaa ja innovoida. Luovuus on kyseenalaistavaa ja uutta etsivää ajattelua ja siihen tarvitaan voimakas sisäinen motivaatio.

Luovuuteen liittyy myös kyky viedä asiat käytäntöön: on pystyttävä tuottamaan jokin konkreettinen lopputulos. Joidenkin mielestä luovuus voidaan nähdä myös avoimempana käsitteenä, eikä sen aina tarvitse olla niin tavoitteellista. Luovuus ei aina ole rakentavaa, se voi olla myös rikkovaa ja siihen liittyy usein riskejä. Puhumme usein siitä, miten luova tuho muokkaa markkinoita.

Luovuutta esiintyy myös monella tasolla. Ei riitä, että edistämme yksilön luovuutta, vaan meidän tulisi edistää myös tiimin ja koko organisaation luovuutta. Aikaisemmin luovuus on nähty pääasiassa yksilön ominaisuutena, tänä päivänä painotetaan enemmän tiimin luovuutta. Luovat yritykset ovat tulevaisuuden menestyjiä.

Luovuus ja innovatiivisuus ovat hyvin lähellä toisiaan. Jos haluaa tehdä käsitteille eroa, voi sanoa, että luovuus on abstraktimpaa ja innovatiivisuus konkreettisempaa. Luovuuteen ei aina välttämättä kytketä mitään konkreettista lopputulosta:

  • Luovuus on kyky tuottaa uutta ja ennalta aavistamatonta.
  • Innovatiivisuus on kyky tuottaa uusia tuotteita, palveluja tai menetelmiä.

Voit olla luova, mutta et välttämättä innovatiivinen. Uudet ideat sinänsä eivät riitä, ne pitää pystyä toteuttamaan. Innovatiivisuus on selkeästi rajattua ja tavoitteellista toimintaa, luovuus taas vapaata ja villiä.

Uudistuminen tarkoittaa oppimista, kasvamista, kehittymistä ja muutosta. Jatkuva uudistuminen edellyttää myös paljon luovuutta ja innovatiivisuutta. Ehkä termi jatkuva uudistuminen on kattavin kun puhutaan yksilön, tiimin ja organisaation luovuudesta ja innovatiivisuudesta. Jatkuva uudistuminen on yksilön, tiimin ja yrityksen ainoa pysyvä kilpailuetu. Tämä lyhyt käsiteanalyyttinen tarkastelu avasi toivottavasti monia näkökulmia luovuuteen ja kertoi paljon luovuuden moni-ilmeisyydestä sekä näiden kolmen käsitteen päällekkäisyydestä.

Luovuutta on hyvä tarkastella mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Jos luovuutta katsotaan vain esimerkiksi yksilön näkökulmasta, kuva jää aika suppeaksi. Olen kehittänyt luovuuden kokonaisvaltaisen systeemimallin, joka on esitetty oheisessa kuviossa ja se sisältää seitsemän luovuuden peruselementtiä.

Kuvio. Luovuuden kokonaisvaltainen systeemimalli.

Käyn tässä läpi nämä seitsemän luovuuden perustekijää tarkoituksena kiteyttää luovuuden olemusta. Luovuuskin tarvitsee lähtökohdan tai syyn olemassaololleen. Luovuuden lähde on sisäinen tai ulkoinen paine. Sisäinen paine saa ihmisen rauhattomaksi tai uteliaaksi ja kokeilemaan uusia asioita. Ulkoinen paine voi olla jokin muutostarve; olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa vanhat tavat toimia eivät riitä. Monesti kriisit pakottavat meidät luovuuteen ja uudistumiseen.

Luovuus kumpuaa perinteisesti yksilöstä. Eniten luovuutta on tutkittu ja selitetty yksilön ominaisuuksien kautta. Luovilla yksilöillä on usein tiettyjä persoonallisuuden piirteitä kuten halu voittaa esteet, ottaa riskejä ja sietää epävarmuutta. Heillä on vahva sisäinen ja tehtävään liittyvä motivaatio. Luovat yksilöt ovat luovan toiminnan ehto, mutta eivät riittävä edellytys luovuuden kukoistamiseen organisaatiossa.

Luovuus on entistä enemmän tiimeissä ja puhumme kollektiivisestä luovuudesta. Luovuus syntyy yhteistoiminnan kautta ja hyvin toimiva tiimi voi ylittää huimasti yksilön luovuuden rajat. Meidän tulisi erityisesti paneutua luovien huipputiimien kehittämiseen.

Luovuutta tulee tarkastella myös prosessina sekä yksilö- että tiimitasolla. Luovaa prosessia voidaan yksinkertaistaen kuvat neljän vaiheen avulla: ongelman löytäminen, ongelman käsittely, oivallus sekä ratkaisun testaaminen ja käytäntöön vienti. Tätä perusprosessia voidaan laajentaa ja syventää; sekä yksilöt että tiimit voivat opiskella systemaattisesti luovaa ongelmanratkaisua. Luovan prosessin tärkeät ominaispiirteet ovat asian syvällinen pohdinta ja reflektointi (hautomisvaihe) sekä asian kirkastuminen oivallukseksi. Luovuus ei synny itsestään ja luova ongelmanratkaisu vaatii aikaa ja tilaa.

Luovan prosessin pitäisi synnyttää jokin konkreettinen lopputulos, tuote, palvelu tai menetelmä. Todella luovassa prosessissa lopputulos voi olla myös iso yllätys; lopputulosta ei tiedetä luovan prosessin alussa. Luovuutta arvioidaan yleensä tuloksen, ei prosessin näkökulmasta. Arvioinnin tekevät muut alan asiantuntijat. Todella luova henkilö on aina tietyn alueen asiantuntija. Tietenkin luovuutta voidaan tarkastella vain yksilön näkökulmasta. Silloin korostuu arkiluovuus, itsensä toteuttaminen ja henkilön oma tyytyväisyys.

Verkostoista on tullut mahtitekijä myös luovuuden kehittämisessä. Sekä yksilöt että tiimit toimivat erilaisissa verkostoissa ja luovuuskin on kollektiivista ja hajautunutta. Luovan ihmisen on oltava taitava hyödyntämään erilaisia verkostoja. Tulevaisuuden menestyjä on verkostoitunut toisinajattelija.

Luovuus tapahtuu aina tietyssä ympäristössä. Tämä ympäristö voi vahvasti tukea tai ehkäistä luovuutta. Meidän tulisi luoda luovuutta tukevia ja edistäviä työskentelyolosuhteita. Luovuutta voi olla vaikea johtaa suoraan, mutta voimme luoda edellytyksiä ja mahdollistaa sen nousemisen esille hyvällä johtamisella ja inspiroivalla ympäristöllä. Asiantuntijaluovuus liittyy aina johonkin alaan. Jotta voi olla todella luova tietyllä alalla, on oltava yleensä sen alan asiantuntija, Muut asiantuntijat alalla viimekädessä arvioivat ja määrittelevät luovuuden kriteerit.

Luovuus syntyy myös entistä useammin välimaastossa. Se syntyy silloin kuin eri alojen asiantuntijat luovat uusia yhteyksiä sosiaalisissa verkostoissaan. Tällaiset välimaastoideat voivat olla yllättäviä ja kiehtovia harppauksia uusiin suuntiin ja avaavat aivan uusia näköaloja. Näitä syntyy, kun erilaiset ihmiset, alat ja (työ)kulttuurit kohtaavat toisensa. Erilaisuus ruokkii usein luovuutta.

Toivottavasti tämä kokonaisvaltainen systeemimalli avaa uusia näkökulmia luovuuteen ja auttaa meitä kehittämään sitä käytännössä. Tässä voisi vielä korostaa, että luova työskentely ei ole vain ideointia vaan siihen liittyy monta vaihetta ja joka vaiheessa vuorottelee luova kaaos ja tiukka prosessi. Luova kaaos ja avautuminen hallitsevat työskentelyn alkupäätä, tiukka prosessi ja integrointi sen loppupäätä. Luova työskentely edellyttää, että osaamme yhdistää kaaoksen ja järjestyksen.

Lähde: Pentti Sydänmaanlakka: Jatkuva uudistuminen – Luovuuden ja innovatiivisuuden johtaminen. Alma Talent.

Blogi on kirjoitettu TYÖ 2030 -ohjelman Luovuus ja organisaation johtaminen -vertaisryhmälle

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: