Presidentti Alexander Stubbin teos Vallan kolmio – Murroksen aikakausi ja maailmanjärjestyksen tulevaisuus (Otava) julkaistiin suomeksi elokuussa. Englanninkielinen versio julkaistaan alkuvuodesta. Itse julkaisin kirjan Globaali johtaminen – Miten hallita maailmaa älykkäästi (Alma) viisi vuotta sitten, vuonna 2019.
Stubbin teos on hieno ja kiehtova analyysi nykyisen epäjärjestyksen tilasta. Siinä näkyy hänen laaja käytäntöön ja teoriaan pohjautuva kokemuksensa aiheesta sekä kyky kirjoittaa selkeästi ja kiinnostavasti. Itse tarkastelin globaalia johtamista johtamisen asiantuntijan näkökulmasta. Poimin seuraavassa joitakin Stubbin ajatuksia kysymykseen, miten hallita maailmaa älykkäästi ja pohdin onko älykäs globaali johtaminen mahdollista.
Stubb kertoo aloittaneensa teoksen työstämisen jo vuonna 2020, siis selvästi ennen vaaleja ja virkaan astumista. Stubb toimi tuolloin vielä Firenzen Eurooppa-yliopiston professorina ja hänen vapautensa ottaa kantaa maailman tapahtumiin oli toisenlainen. Nykyisessä roolissaan hän joutuu punnitsemaan näkemyksiään huomattavasti tiukemmin.
Stubbin perusteesi on, että nykymaailma voidaan jakaa yksinkertaisimmillaan kolmeen geopoliittiseen alueeseen: globaaliin länteen, globaaliin itään ja globaaliin etelään. Länsi ja itä ovat kaksi ääripäätä. Etelällä on paljon vaikutusvaltaa päättää, mihin suuntaan maailmanjärjestyksen heiluri heilahtaa.
Ensin hän kuvaa, kuinka maailma siirtyi järjestyksen ajasta epäjärjestykseen ja sitten tilaan, jossa nyt eletään sumuista välivaihetta. Tämän jälkeen käsitellään globaalin voimatasapainon muodostumista globaalin lännen, globaalin idän ja globaalin etelän väliseksi. Lopulta Stubb yrittää haarukoida, miten tällä vuosisadalla parhaiten selvitään kilpailusta ja estetään konflikteja eli miten päästään uuteen tasapainoiseen maailmanjärjestykseen seuraavan 5 – 10 vuoden aikana.
Siihen on tarjolla työkalupakki, jossa globaalin lännen on muutettava perinteistä lähestymistapaansa. Sen pitää noudattaa arvopohjaiseen realismiin perustuvaa ja Stubbin ”arvokkaaksi ulkopolitiikaksi” kutsumaa linjaa. Arvopohjainen realismi on ”joukko vapauteen, perusoikeuksiin ja kansainvälisiin sääntöihin perustuvia yleismaailmallisia arvoja, jotka ottavat huomioon kansainvälisten suhteiden maailmanlaajuisen järjestyksen muodostaman kansallisvaltioiden, alueiden ja maanosien globaalin moninaisuuden, kulttuurin ja historian realiteetit”.
Tiivistetty viesti on arvoista kiinni pitäminen ja samalla sen ymmärtäminen, ettei maailman ongelmia ratkaista pelkästään samanmielisten maiden kanssa. PITÄÄ YMMÄRTÄÄ ERILAISIA NÄKÖKULMIA! On vaarallista, jos luulee olevansa aina oikeassa.
Kansainvälinen politiikka on kiinni arvoista, intresseistä ja vallasta. Se on viime kädessä suurvaltojen valtapeliä. Stubbin mukaan monenkeskisyyden järjestyksestä on siirrytty moninapaisuuden epäjärjestykseen. Monenkeskisyys on kansainvälisiin instituutioihin ja yhteisiin sääntöihin perustuva järjestelmä, jonka ytimessä on YK. Moninapaisessa maailmassa on useita vallan keskittymiä, jotka kilpailevat keskenään. Stubbin mukaan Venäjän hyökkäys Ukrainaan lopetti kylmän sodan jälkeisen aikakauden. Sota oli käännekohta, joka alkoi muuttaa vanhaa maailmanjärjestystä.
Miten pystymme luomaan uuden kestävän maailmanjärjestyksen? Voiko maailmaa johtaa tai hallita älykkäästi? Näyttää siltä, että ei voi. Stubbin mukaan meidän on vain pärjättävä sekavalla diplomatialla ja yritettävä löytää kompromisseja rauhan ja vakauden säilyttämiseksi.
Tapansa mukaan Stubbilla on kolme ajatusta tai ehdotusta nykytilanteeseen. Ne ovat hänen mielestään realistisia syitä olla optimistinen.
Ensinnäkin avoimet, vapaat ja demokraattiset yhteiskunnat ovat kansallisen menestyksen perusta. Vapaus päihittää aina valvonnan. Itse sanoisin, että tarvitaan vapauden ja valvonnan tasapaino, kyse ei ole joko/tai vaan sekä/että.
Toiseksi kansallisvaltioiden pitäisi vahvistaa alueellista yhteistyötä. Alueellinen integraatio on hyödyllinen välivaihe maailmanlaajuiseen yhteistyöhön. EU on tästä hyvä esimerkki.
Kolmanneksi YK:n radikaali uudistaminen, sekä myös muiden globaalien organisaatioiden kuten Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailman kauppajärjestön. Tarvitsemme vahvoja globaaleja organisaatioita ratkaisemaan globaaleja ongelmia.
Kun tarkastelee viime aikaista kehitystä näiden asioiden suhteen, en kuitenkaan hirveän paljon löydä syitä optimismiin, mutta johtajan on tietenkin löydettävä ja niin tekee Stubb. Hän on mielestäni johtajana ja tasavallan presidenttinä toiminut hienosti ja esimerkillisesti. Saamme olla tyytyväisiä, että hän on presidenttimme.
Hänellä on hyvä tausta ja sekä teoria että käytäntö hallinnassa. Vaikeassa tilanteessa hän osaa olla optimisti, mikä on hyvän johtajan tärkeä ominaisuus. Uudenvuoden puheessaan hän totesi, että ”Epäkohtien luetteleminen ja pelottelu on helppoa, ratkaisujen löytäminen vaikeampaa. Pessimismi johtaa toimimattomuuteen. Optimismi toimintaan. Realismi ratkaisuun.”
Globaali johtaminen kirjassani pohdin sitä, miten hyvällä ja älykkäällä johtamisella voisimme saada maapallon kehityksen jollain tavalla hallintaan ja ratkaisemaan nykyiset viheliäiset ongelmat. Meidän tulisi nopeasti luoda toimiva globaali johtamisjärjestelmä ja johtamistieteen tulisi tarjota omasta näkökulmastaan ehdotuksia globaaliin johtamiseen ja maapallon hallintaan.
Ilmiönä globaali johtaminen on uusi, eikä meillä ole johtamisen viitekehyksiä tai malleja sen analysointiin. Nyt kuitenkin tarvitsemme tällaisen näkökulman ohjaamaan maailman kehitystä. Määrittelen globaalin johtamisen seuraavasti: Globaali johtaminen on kansainvälisten organisaatioiden ja valtioiden välinen vuorovaikutusprosessi, jossa pyritään löytämään yhteinen visio ja arvot sekä toimintatavat ohjata globaalia kehitystä älykkäästi.
Tärkeää on oivaltaa, että johtamista tapahtuu monella tasolla ja nämä tasot ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Johtamista on hyvä tarkastella seuraavilla seitsemällä tasolla: itsensä johtaminen, yksilöiden johtaminen, tiimin johtaminen, virtuaalitiimin johtaminen, organisaation, verkoston ja ekosysteemin johtaminen.
Maapallo on laajin ekosysteemi, jonka kehityksen ohjaaminen vaatii nyt uusia tapoja johtaa ja hallita globaalia ekosysteemiä. Me olemme konkreettisesti siirtyneet maailmankylään ja meidän on ymmärrettävä roolimme sekä vastuumme maapallon ekosysteemissä.
Älykäs globaali johtaminen edellyttäisi riittävää yhteisymmärrystä ainakin seuraavista asioista:
- yhteinen ja globaali näkemys nykytilanteesta
- innostava ja konkreettinen yhteinen visio
- yhteiset universaalit arvot ja kulttuuri
- konkreettiset yhteisesti hyväksytyt tavoitteet
- selkeä johtamisjärjestelmä ja toimintaperiaatteet
- läpinäkyvyys, avoimuus ja luottamus.
Nyt tuntuu, että olemme valovuosien päässä näistä asioista eikä niistä tulla ikinä saavuttamaan riittävää konsensusta. Saattaa kuitenkin olla, että kun maapallon tilanne entisestään kriisiytyy, asenteet ja ajattelumallit muuttuvat nopeasti. Olennainen kysymys on, miten syvällisesti ihmiset pystyvät samaistumaan ihmiskuntaan ja ymmärtämään, että tämä maapallo on kaikkien meidän yhteinen ja ainut koti.
Leikitään ajatuksella, että meillä on Oy Maapallo Ab, jonka toimitusjohtaja minä olen, ja minun on pelastettava tämä yritys. Mitä tekisin yleisten johtamisoppien mukaan? Ensinnäkin nostaisin kriisitietoisuuden tasoa, jotta kaikki yli 7 miljardia maapallon ihmistä tietäisivät, mikä on tilanteemme. Sen jälkeen korostaisin, että meidän on noustava siiloista ja ajateltava Maapalloa ensin ja sitten omaa maata.
Sitten organisoisin maapallon hyvin yksinkertaisella tavalla matriisiorganisaatioksi, jossa on viisi aluetta (Eurooppa, Amerikka, Aasia, Afrikka ja Muut maat) ja viisi toimintoa (talous, tekniikka, kulttuuri, tiede ja ympäristö). Toimintaa ohjaisi Maailman hallitus apunaan Maailman johtoryhmä.
Sen jälkeen käynnistäisin jatkuvan uudistumisen kehitysohjelman, jossa olisi viisi osa-aluetta: visio, yhteiset arvot, konkreettiset tavoitteet, osaamisen kehittäminen ja maapallokasvatus. Sitten vain toimeksi, jotta pääsemme maapallon älykkään johtamisen positiiviseen kierteeseen ja pois älyttömän johtamisen negatiivisesta kierteestä.
Näin yksinkertaista se on teoriassa, mutta käytäntö on tietenkin eri asia. Joskus on kuitenkin hyvä hakea uudenlainen radikaali näkökulma, vaikka täysin epärealistinen; se voi ajan mittaan muuttaa vallitsevaa ajattelutapaa haluttuun suuntaan.
Meillä on lähes 200 itsenäistä ja eripuraista valtiota, jotka kukin ajavat pääasiassa omia etujaan. Meillä on kaikki mahdollisuudet ja resurssit ratkaista globaalit ongelmamme, jos vain haluamme. Gandhi sanoi, että kaikkien ihmisten tarpeet voidaan kyllä tyydyttää, mutta kaikkien ihmisten ahneutta ei, siihen ei riitä minkään maapallon resurssit.
Miksi älykäs globaali johtaminen on niin vaikeaa toteuttaa käytännössä? Maailmassa on niin erilaisia kulttuureja ja arvoja, että on erittäin vaikeaa löytää yhteisiä universaaleja arvoja. Myös tavoitteet ja intressit ovat hyvin erilaisia eri ihmisillä ja yhteiskunnilla. Jotkut taistelevat päivittäin oman selviytymisensä puolesta, jolloin maapallon tulevaisuus ei paljon jaksa kiinnostaa. Toiset taas haluavat rikastua entistä enemmän itse, eikä yhteinen hyvä inspiroi, kun ahneus on iskenyt. Vaikka tietäisimmekin, mitä pitäisi tehdä, emme pysty sitä tekemään, kun ei ole riittävästi valtaa. Johtaminen on aina arvojen, tavoitteiden ja vallan yhteispeliä.
Meidän tulee kuitenkin uskoa siihen, että pystymme ratkaisemaan haasteemme. Uskon, että maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuuden haasteet ovat taloudellisesti ja teknisesti helppoja. Oletus haasteiden ylitsepääsemättömyydestä on harhaa. Meidän tulisi herätä tästä harhasta. Suurin ongelma on ihmisen korvien välissä, ja ongelmat voidaan nähdä systeemin toimintavirheinä. Meidän on muutettava maailmankuvaamme ja ihmiskäsitystämme. Meidän on nähtävä maapallomme yhteisenä kotinamme ja ihminen puutarhurina, joka pitää hyvää huolta kaikesta elämästä maapallon sisällä.
Stubb korostaa arvopohjaista realismia. Voi olla, että oma ajatteluni on lähellä arvopohjaista idealismia ja kääntymässä kohti pragmaattista realismia. Ehkä tarvitsemme näitä kaikkia näkökulmia yrittäessämme ymmärtää kaoottista maailmaamme. Itse haluaisin olla realistinen optimisti ja uskoa siihen, että älykäs globaali johtaminen olisi joskus vielä mahdollista.
Demokratia on jäämässä jälkeen.
Keskustelu on polarisoitunut.
Elämme totuuden jälkeistä aikaa.
Viheliäiset ongelmat kasvaneet.
pentti sydänmaanlakka 